Nicaraguan tasavalta ja sen vaiheet 1500-luvulta alkaen

Väli-Amerikkaan kuuluvalla Keski-Amerikan kannaksella sijaitseva Nicaraguan tasavalta on Keski-Amerikan alueen suurin valtio mitattuna pinta-alan mukaan. Väestötiheydeltään Nicaragua taas on vastaavasti alueen harvaanasutuimpia valtioita. Maan historia on pitkä ulottuen aina aikaan 500 CE eli ajanlaskun alun jälkeen. Tässä artikkelissa käydään läpi maan historiaa aikakausittain sekä myös poliittista historiaa alkaen varhaisesta historiasta eli 1500 -luvun alusta, jolloin eurooppalaiset aloittivat Nicaraguan valloituksen.

Nicaraguan varhainen historia ja siirtomaa-ajan alku

Jo kauan ennen espanjalaisten konkistadorien eli valloittajien saapumista Nicaraguaan maata asuttivat etelästä, nykyisen Kolumbian alueelta vaeltaneet heimokansat. Pääosa Nicaraguan itäosista eli Karibianmeren puoleisista alangoista oli näiden heimojen kansoittamia. Alueen kielet ja murteet pohjautuivat tuolloin Chibchan kieleen, jota käytti nykyisessä Kolumbiassa vaikuttanut ja yksi aikakauden kehittyneimmistä alkuperäiskansoista Amerikan alueella nimeltään Muisca. Itäisen Nicaraguan asukkaat saivat vaikutteita myös Karibianmeren alkuperäiskansoilta, esimerkkinä olkimajat ja kanootit.

Eurooppalaiset, tarkemmin sanoen espanjalaiset valloittajat saapuivat nykyisen Nicaraguan länsiosiin 1500 -luvun alkupuolella. Ensimmäisenä heistä Gil Gonzáles de Ávila vuonna 1522. Tosin italialainen Christopher Columbus oli poikennut Nicaraguan itärannikolla neljännellä matkallaan jo vuonna 1502. Lännessä, minne konkistadorit rantautuivat eli Tyynenmeren puoleisella alueella Nicaraguaa, samoin kuin maan keskiosan ylängöillä, asui tuolloin Maya- ja Asteekki -heimoja kulttuurillisesti lähellä olevia kansoja. Maan nimesi Nicaraguaksi nimenomaan de Ávila.

Nicaraguan valloitus

Francisco Hernández de Córdoba, jota sanotaan myös Nicaraguan perustajaksi, pystytti ensimmäiset pysyvät asutukset alueelle vuonna 1524. Córdoba perusti myös kaksi nykyisen Nicaraguan tärkeintä kaupunkia, Granadan Nicaraguajärven rannalle ja Leónin Managua-järven länsipuolelle. Myös Nicaraguan valuutta córdoba on nimetty maan perustajan mukaan. 1520 -luvulla, jo ennen Córdobaa, hyökkäsi Nicaraguaan lukuisia muiden konkistadorien johtamia espanjalaisjoukkoja ja alkuperäiskansojen tuhoutuminen näytti väistämättömältä valloittajien keskinäisen sodan keskellä.

Lukuisten taistelujen jälkeen vuoteen 1529 mennessä Nicaragua oli lopulta valloitettu kokonaan ja alkuperäinen sivilisaatio käytännössä tuhottu. Osa valloittajista menetti henkensä, osa selvisi voittajina. Eräs näistä voittajista oli Panaman kuvernöörinä toiminut espanjalainen sotilas ja siirtomaahallitsija Pedrarias Dávila, joka aiemmin oli mm. yrittänyt takavarikoida González Dávilan Nicaraguasta ryöstämät aarteet tämän palatessa Panamaan. Menetettyään Panaman hallinnastaan Pedrarias Dávila toimi Nicaraguan kuvernöörinä. Nicaragua jaettiin konkistadorien kesken.

Siirtomaasta valtioksi

Vuonna 1535 virallisesti perustettu Uusi-Espanja eli Nueva España oli varakuningaskunta, jota hallitsi Espanjan kuninkaan nimittämänä varakuningas hallintopaikkanaan Meksikon pääkaupunki. Uusi-Espanja käsitti nykyisen Meksikon ja USA:n lounaisosien lisäksi koko Väli-Amerikan, mukaan lukien Nicaragua. Myöhemmässä vaiheessa Uuden-Espanjan eteläinen osa nimettiin Guatemalan Kuningaskunnaksi, Kingdom of Guatemala. Poliittisiin hallintoalueisiin jaetun Nicaraguan pääkaupunkina toiminut León tuhoutui tulivuori Momotombon purkauksessa 1610 ja se uudelleenrakennettiin hiukan eri paikkaan.

Nicaraguan historia pysyi melko rauhallisena kolmisen sataa vuotta espanjalaisten valloituksen jälkeen. Vähäisiä kapinoita ja sisällissotia esiintyi mutta ne tukahdutettiin aina nopeasti. Lisäksi alueelle kohdistui hollantilaisten, ranskalaisten ja brittiläisten merirosvojen hyökkäyksiä, esimerkiksi Granadan kaupunki oli kahdesti hyökkäyksen kohteena. Oltuaan pitkään Espanjan siirtomaana Nicaragua julistautui itsenäiseksi lopulta vuonna 1821, jolloin siitä tuli joksikin aikaa silloisen Meksikon keisarikunnan osa. Myöhemmin Nicaragua kuului Keski-Amerikan liittovaltioon.

Keski-Amerikan liittovaltio ja itsenäisyys

Keski-Amerikan liittovaltio irtautui Meksikosta ja se julistettiin itsenäiseksi vuonna 1823. Siihen kuului Nicaraguan lisäksi Costa Rica, Honduras, Guatemala ja El Salvador. Liittovaltio oli kuitenkin kovin riitainen, kapinointia ja sisällissotia esiintyi. Lopulta lukuisten riitaisuuksien jälkeen liittovaltion provinssit saivat oikeuden ottaa haluamansa hallitusmuodon käyttöönsä ja liittovaltion hajoaminen oli edessä vääjäämättä. Ensimmäisenä itsenäistyi Nicaragua ja sen jälkeen hyvin pian myös Honduras ja Costa Rica.

Suvereeniksi itsenäiseksi valtioksi Nicaragua julistautui vuonna 1838. Maahan muodostui kaksi kilpailevaa puoluetta, Leónista käsin johdettu liberaalipuolue, sekä Granadassa majaansa pitänyt konservatiivipuolue. Pääkaupungiksi 1855 nimetty Managua sijaitsi Granadan ja Leónin välissä joutuen näin tämän tästä kilpailevien ryhmien kiistakapulaksi. Amerikkalainen lakimies ja palkkasoturi William Walker, joka sotilasretkikuntineen pyrki perustamaan Latinalaiseen Amerikkaan englanninkielisiä valtioita, auttoi liberaaleja Nicaraguan sisällissodassa ja onnistui jopa hankkiutumaan maan presidentiksi.

Yhdysvaltain miehityksestä Somozan aikaan

Ollessaan presidenttinä William Walker laillisti orjuuden uudelleen Nicaraguassa ja teki myös englannista maan virallisen kielen. Lopulta hänet syrjäytettiin ja ajettiin maanpakoon vuonna 1857. Kolmen vuosikymmenen konservatiivivallan ja sitä seuranneen liberaalien kapinan jälkeen presidentiksi nousi José Santos Zelaya. Sittemmin vuonna 1909 alkanut konservatiivien kapina sai tuekseen Yhdysvallat, jonka mielestä Nicaragua vaaransi Väli-Amerikan tasapainoa. Lopulta vuonna 1912 Yhdysvallat miehitti Nicaraguan.

Yhdysvallat perusteli Nicaraguan miehittämistä kansalaistensa suojelemisella. Miehitys kesti aina vuoteen 1933 saakka, pois lukien 9 kuukauden jakso vuosien 1925-1926 aikana. Yhdysvaltain vetäytymisen jälkeen vallan kahvaan asettui Anastasio Somoza Garcia kansalliskaartinsa avulla, jota Somozan sotilasdiktatuuri johti vuoteen 1979 saakka. USA:ssa koulutuksensa saanut Somoza julistautui Nicaraguan presidentiksi vuonna 1936. Anastasio Somoza joutui salamurhan uhriksi 1956, jonka jälkeen hänen kaksi poikaansa hallitsivat maata.

Sandinistikaudesta nykypäivään

Somozan surmaaman sissipäällikkö Sandinon mukaan nimetty Sandinistien kansallinen vapautusrintama sai valtaan nousunsa jälkeen presidentiksi Daniel Ortegan 1984. Vuoden 1990 vaaleissa Ortega hävisi Violeta Barrios de Chamorrolle, jonka jälkeen presidenttinä toimi liberaalipuolueen Arnoldo Alemán. Vuonna 2007 Ortega palasi jälleen valtaan ja voitaneen sanoa sandinistien diktatuurin jatkuvan Nicaraguassa. Ortegan sandinistipuolueen toiminta lienee vähintäänkin kyseenalaista ja koko maan taloudellinen ja poliittinen tilanne on kovin rauhaton edelleen

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *